Jäätävää menoa

Salamatkustajana tullut scilla patiopenkissä.

Johan on ollut kylmä loppuviikko ja suorastaan jäätävä viime yö! Vilkaisin herättyäni olohuoneen ikkunasta, onko illalla ikkunan alla vetelehtinyt rusakko käynyt yön pimeinä tunteina vetelemässä tulppaanit ja krookukset kitaansa. Kasveja ei ollut syöty mutta kaikki lötköttivät pitkin pituuttaan ja maa oli kuurassa. Lämpömittari näytti yöllä olleen -7 astetta pakkasta ja eilen vielä tuulikin todella kylmästi varmaan suoraan pohjoisnavan suunnasta. Tai siltä se ainakin tuntui. Kevätkukkijat ovat sitkeitä mutta näinköhän täydessä kukassa olleet kevätsahramit ja topakat tulppaaninlehdet vielä palautuvat entiselleen?

Vaaleajouluruusu alkaa pian olla komeimmillaan.

Jo eilen monessa vaaleajouluruusun kukassa oli ruskeita pilkkuja, vaikka viikolla pakkasta ei ollutkaan kuin pari astetta yön kylmimmillä hetkillä. Viime yön jäljiltä paleltumisen merkkejä on varmasti enemmän. Uskallankohan edes käydä lähempänä tutkimassa? Onneksi avonaisten kukkien suojissa on vielä paljon nuppuja nousemassa. Toivon mukaan ne eivät ole kärsineet pakkasesta. Eilen kävin vain pikaisella tarkistuskierroksella ulkona ja muuten vietin koko päivän sisällä tuulensuojassa puuhaillen viikon aikana rästiin jääneitä hommia.

Kirjo(?)kevättähtiä patiopenkissä.

Jos on ulkona ollut jäätävän kylmää, niin menneellä työ- ja opiskeluviikolla ainoastaan päivien pituus on ollut jäätävää. Muuten meno on ollut hektistä ja vaatinut niin paljon ajatustyötä, että melkein on hiki tullut. Torstaina tuli rikottua edellinen töiden ja opiskelujen yhteenlasketun päivän pituusennätyskin. Lähdin kotoa aamulla klo 8.45 ja palasin illalla klo 20.40, eli viittä vaille 12 tuntia tuli päivälle mittaa. Koko päivän aikana oli kaksi puolen tunnin taukoa, kaksi vartin pikapaussia ja yksi paikkakunnan vaihto kesken päivän. Jos en olisi järjestellyt etukäteen työpäivääni kevyemmäksi, olisi toinen puolen tunnin tauoista jäänyt pitämättä. Perjantaiaamuna lähdin klo 8.30 ja tulin kotiin klo 18.30. Perjantai meni yhdellä puolen tunnin lounastauolla ja yhdellä paikkakunnan vaihdolla, joten eipä hirveästi ehtinyt huilata silloinkaan. Onneksi maanantaina oli pääsiäinen, sillä normaali maanantain työpäiväni on yksi viikon pisimpiä. En uskalla edes kuvitella, kuinka olisin selvinnyt loppuviikosta, jos alla olisi ollut täysi työviikko! Päivien pituudesta huolimatta takana on oikein opettavainen, antoisa ja kiva viikko. Tuleva viikko on vapun takia vain kolmipäiväinen, mikä sopii oikein hyvin juuri tällä hetkellä minulle. Vappuviikon jälkeen on nimittäin taas tiedossa kiireinen, joskin myös oikein mukava viikko.

Patiopenkissä kukkii viime vuotta runsaammin, joskin paljon on vielä tilaa sipulikukille levittäytyä.

En ole istuttanut patiopenkkiin vielä kovin paljoa mitään sipulikukkia, sillä penkin kasvillisuuskin hakee vähän paikkaansa. Tosin siellä pitäisi kasvaa myös viime syksynä istutettua tähtisahrami 'Roseusta' ja tulppaani 'Norahia'. Missähän vitkastelevat? Tuo risu keskellä penkkiä on syyssyrikkä, joka ei viime kesänä enää jaksanut lähteä kunnolla kasvuun. Jos se ei ole jotenkin kummassa tehnyt ihmeheräämistä ulkona vietetyn talven jäljiltä, ajattelin kokeilla sen tilalla täpläpipo 'Mysticaa'. Paikka on paahteinen ja kuiva, joten pitänee kasvatella taimia vahvemmiksi ruukuissa tai jossain väliaikaispaikassa ennen niiden istuttamista lopulliselle paikalleen. Pipot pitäisikin koulia jo pian. Ehkä jopa tänään samalla kun ruukutan osan tomaateista suurempiin purkkeihin.

Pensasryhmän scillameri... -järvi... -lampi... -pisarat aloittelevat kukintaa.

Pensasryhmän idänsinililjat näyttäisivät ainakin ikkunasta katsottuna selvinneen kylmästä yöstä. Haaveilemani scillameri ei vielä tänäkään keväänä taida toteutua mutta siellä missä kukkia on, niitä on taas pikkuisen runsaammin kuin viime vuonna. Minipisaroista on tullut isompia pisaroita, ehkä jopa roiskeita. Niiden välissä on pieniä siementaimia, jotka alkavat kukkia muutaman vuoden päästä. Eivätkä kaikki kukkivan kokoiset sipulit ole vielä saaneet edes nuppua näkyviin, sillä joistain kohdista alkaa puskea vasta lehdenkärkiä näkyville. Liekö maa sulanut epätasaisesti tai sitten osa sipuleista on tullut istutettua muita syvemmälle. Seuraillaanpa tilannetta.

Aurinkopenkin kevätkukkaniitty heräilee.

Huhtikurjenmiekkoja on noussut tasaiseen tahtiin ja nyt niiden rinnalle on alkanut tulla kevättähtien ja hyasinttien nuppuja. Kevätkukkaniitty ei taida olla tänä vuonna yhtä muhkea kuin aiempina keväinä mutta ei se nyt ihan kukattomaksikaan jää. Näiden vieressä nukkapähkämöissä myllännyt peltomyyrä oli syönyt myös sinikatanoiden kohdalle montut ja voi olla, että siinä samalla saattoi mennä jokunen kevättähti ja kurjenmiekkakin. Ei mahda mitään. Onneksi vesimyyrä ei ehkä ole myllännyt aurinkopenkin toisella laidalla. En ole ainakaan löytänyt tunneleita ja sipulikukkiakin näyttää nousevan jonkun verran. Nurmikolla tuntui olevan jonkun sortin tunnelia ja yhteen kohtaan lykkäsin vesimyyrän loukunkin mutta siihen ei ole jäänyt saalista. Saattoihan se olla joku roudan aikaansaama onkalo tai sitten asukas on jo muuttanut majapaikkaa tai heittänyt henkensä.

Kevätkukkaniittyä.

Näyttäisi siltä, että tänään on tulossa vähän lämpimämpi päivä kuin edellisistä. Olisi kiva päästä tekemään vähän puutarhatöitäkin.

Huteja toisensa jälkeen

20.4. löytyivät ensimmäiset kukkivat lehtoimikät.

Nyt voi sanoa jo suoraan, että tänä keväänä Koska kukkii? -haasteen arvaukset menivät omalta osaltani niin metsään kuin mahdollista. Nytpä tiedän, että vähempi lumimäärä tarkoittaa myös täällä aikaisempaa kevättä, olipa maa roudassa tahi ei. Veikkasin lehtoimiköiden kukkivan vasta 8.5. mutta niitäpäs oli jo 20.4. monta kukassa. Olin pääsiäisen aikaan muutaman päivän poissa kotoa, joten en tiedä tarkkaa päivää, milloin ensimmäiset kukat aukesivat. Joka tapauksessa viikkotolkulla ennen kuin ennustin. Toisella puolella pihaa varjoisessa kohdassa olevat lehtoimikät ovat myös jo alkaneet nousta, joten tuskinpa nekään viitsivät himmailla sinne toukokuulle saakka.

Sinivuokotkin olivat samana päivänä kukassa.

Sinivuokkojen veikkasin kukkivan hieman aiemmin, 6.5. mutta niinpä vain nekin olivat jo 20.4 kukassa, elleivät jopa päivää aiemmin. Posliinihyasinttien piti kukkia 25.4. mutta ensimmäiset niistä aukesivat 16.4. Ei nyt sentään kahta viikkoa mennyt se pieleen. Ensimmäisistä hyasinteista löysin jo nuppuja pilkistelemässä ja niidenhän veikkasin olevan kukassa vasta 16.5. Hupsista vaan, miten pahasti huti nämä veikkaukset nyt menevätkään tänä keväänä.

Posliinihyasintteja oli 21.4. jo monta kukassa. Siementaimia on oikein mukavasti ympärillä.

Tarhajouluruusukin raottelee ensimmäisiä nuppujaan, vaikka sen piti kukkia vasta 16.5.

Tänä keväänä kevät- eli uuden termin mukaan huhtikurjenmiekat eivät olleetkaan nousemassa ensimmäisten joukossa ja niiden kukintaakin joutui odottelemaan paljon normaalia kauemmin. Nyt nekin ovat alkaneet päästä vauhtiin. 20.4. illalla oli vasta pari auennut, joten en sentään menettänyt niiden osalta kovin paljoa kukinnan ensihetkistä. Heti seuraavana päivänä iltapäivästä kurjenmiekkoja oli jo useita auki yhdessä ryppäässä ja pari yksittäistä vähän matkan päässä.

Tämä rypäs 'Harmonya' (tummempi) ja 'Alidaa' kukki 21.4.

Yleensä aurinkopenkin kevätkukkaniityn "siivoaminen" on viivästynyt siihen saakka, että kukkia on jo paljon auki. Nyt ehdin silputtamaan maksaruohojen ja tiukukärhö 'Arabellan' viimevuotiset varret ilman että tarvitsi varoa kevätkukkijoiden nuppuja ja kukkia. Virkistävä kokemus sekin. Paksuimmat maksaruohojen varsista vein puutarhakompostoriin, kuihtuneet kukinnot silputin kukkapenkkiin. Huhtikurjenmiekkoja näytti alkuun nousevan huolestuttavan harvakseltaan mutta päivien edetessä niitä on alkanut pilkistellä sieltä sun täältä. Kevättähtiäkin on noussut mukavasti ja ensimmäisten nupuissakin näkyi tänään jo väriä. Huomenna varmaan alkavat aueta.

Kevättähti-kurjenmiekkaniitty ei vielä kovin runsaalta näytä tässä vaiheessa mutta nyt se on siivottu.

Pääsiäismaanantain käytin suurimmaksi osaksi puutarhatöihin. Sain (summittaisen haahuilun lisäksi) muutamasta kukkapenkistä talventörröttäjiä silputtua, loput hortensiat leikattua, pikkuisen kitkettyä, pikakompostorin tyhjennettyä ja vähän puutarhakompostiakin kärrättyä. Kukkapenkkien siivous on täällä sen verran suurpiirteistä touhua, että vanhanaikaisempi puutarhuri saisi hengenahdistusta ja sydämentykytyksiä. Silputan suurimman osan niille sijoilleen joko käsin murskaamalla tai saksimalla, myöhemmin heräävät puskat (kuten osan jaloangervoista) tunnustan osittain talloneeni murskaksi. Pöyhin myös viimevuotista törkyä sen verran, että löydän niiden seassa mahdollisesti piileskelevät lehtokotilot. En ota stressiä, jos joku kotilo jää löytämättä. Tuskin ihan älytöntä tuhoa saavat tänäkään vuonna aikaan. Ferramolia aion ripotella pahimpiin riskipaikkoihin kunhan joudan ja lapsetkin on taas lahjottu kotilojahtiin. Pleikkari- tai kännykkäaika on yllättävän hyvä motivaattori. Esikoinen muuten löysi jo pienen munaryppäänkin, vaikka suurin osa löytämistämme kotiloista on ollut vielä talvehtijoita (="ovi" kuoren suulla kiinni).

Jaloangervoja ennen ja jälkeen siivouksen. On sieltä välistä kitketty vähän lemmikintaimiakin.

Puutarhakompostorin valmiimmalla puolella oli jo aika hyvää multaa kukkapenkkeihin kärrättäväksi. Ihan reunoissa ja pinnalla oli pidempiä korsia mutta nekin olivat jo niin hapertuneet, että ihan hyvin voisivat mennä kukkapenkin katteeksi. Ensimmäiset kärrylliset menivät kuitenkin aurinkopenkin näkyvimpiin kohtiin, joten siirsin karkeamman maa-aineksen erilleen ja kärräsin sinne vain silmämääräisesti multavamman näköistä kompostia. Taka- ja sivupihalle voi hyvin viedä vähän keskentekoisempaakin kompostimultaa katteeksi.

Melkein puolet puutarhakompostorista oli jo sulanut.

Kunhan puutarhakompostori on tyhjä, siirrän vierestä viimevuotisen kitkentäjätteen Biolaniin jatkokypsymään ensi kesää varten. Siinä vaiheessa onkin sitten tiedossa taas reissu kollegan heppatallille hakemaan muutama säkki pollen parasta. Pikakompostorin tuotoksen kerään talven aikana jälkikompostoriin. Ihmettelin jo talvella sitä, onko meiltä tullut normaalia vähemmän biojätettä kun jälkikompostori on täyttynyt niin hitaasti. Vai olisiko suunnilleen koko talven käynnissä pysynyt pikakompostori syönyt jätteet tehokkaammin kuin aiempina talvina? Oli syy mikä hyvänsä, jälkikompostori on nyt hädin tuskin puolillaan, kun normaalikeväänä siinä on 2/3 tai jopa 3/4 osaa täynnä tässä vaiheessa kevättä. Siihen ei ole tarvinnut lisätä kuin muutama lapiollinen hepankakkaa sekä puutarhakompostia ja ihan pikkuisen puhdasta säkkimultaa päällimmäiseksi ennen kesäkurpitsan istutusta. Nyt kompostori on niin vajaa, ettei sinne ihan noin vain istuteta mitään.

Jopas jäi vajaaksi. Seosaineena on käytetty karkeaa haketta, mikä näkyy vielä selvästi massan joukossa.

Suunnittelin istuttavani tänä vuonna jälkikompostoriin myskikurpitsan, sillä tavallinen iso kukkaruukku oli sille viime vuonna aivan liian pieni eikä meillä ole hirveästi vapaata kasvimaatilaakaan kookkaaksi kasvavalle kasville. Jälkikompostorissa sille olisi kukkaruukkua paremmin multatilaa ja se saisi luikerrella versonsa viereiseen raudoitusverkkoon ihan rauhassa. Ihan täynnä maata kompostorin ei sille tarvitsisi olla mutta ei kasvia viitsisi ihan kompostorin puoliväliin istuttaa. Ei kai auta kuin kärrätä puutarhakompostorista enemmän multaa täyttämään vajausta.

Viime syksynä kaadettu syreeninrunko vähän siistittynä.

Syreenin oksakasan ohi kävellessäni päätin vilkaista nopeasti, saisiko niistä jotain aikaiseksi. Leikkasin syreeneitäni vuosittain, joten ne olivat runsaasti haaroittuneita eikä niistä siksi oikein ole kukkapenkin reunuksiksi. Otin yhden rungoista erilleen ja tutkailin, saisiko siitä köynnöstukea aikaiseksi. Aika paljon siitä sai saksia ja sahata ylimääräisiä oksia pois ja vähän sitoa paria narulla lähemmäs toisiaan, mutta voisi siinä ainesta yhteen paputukeen olla tai miksei vaikka kärhöillekin väliaikaistueksi ennen kestävämmän vaihtoehdon saamista. Pitää nyt vähän mallailla ja makustella ensin. Jos ei muuta, niin pressu päälle ja lapset saavat siitä tiipiin.

Kaadetun 'Laatokan Helmen' juurella on sahrameita: yksi 'Pickwick' verkon edessä ja muut 'Ruby Giantia'.

Istutin merkintöjeni mukaan viime syksynä sahrami (sini- tai kevät- tai mikälie?) 'Blue Marlinia' 'Laatokan Helmen' taakse. Tähtisahrami 'Ruby Giantia' ja kevätsahrami 'Pickwickiä' siellä oli jo ennestään. Tällä hetkellä yhtä vaille kaikki kukkivat yksilöt ovat 'Ruby Giantia'. Joko 'Blue Marlin' ei ole vielä herännyt, ei kuki tai sitten viime syksynä on ollut toisessakin krookuspussissa vääriä lajikkeita. Kellarissa talvetetut 'Blue Pearlit' kun paljastuivatkin kukkiessaan 'Romanceksi'. Tai ainakin ne kuusi kukkivaa olivat sitä, kukkimattomista ei tiedä. Nyt muuten olisikin hyvä hetki miettiä niille sopiva paikka ja vaikka ihan istuttaakin ne maahan kuihduttamaan lehtensä loppuun.

Ylhäällä lapun mukaan sinisahrami 'Blue Pearl' ja kevätsahrami 'Pickwick', alhaalla kevätsahramit 'Vanguard' ja 'Golden Yellow'.

Isäntä oli bongannut pääsiäisenä halvalla muutaman ruukullisen kihlanarsisseja (tetejä). Olin jo sanonut hänelle aiemmin, että sipulikukkia voi tuoda, jos sattuu tulemaan vastaan. Nyt tuli. Eivät ne kovin pitkäikäisiä tunnu olevan puutarhaan istutettuina mutta on siitä muutamastakin vuodesta iloa. Vähän menin riman alta niiden asettelun kanssa, sillä lätkäisin ne vain ruukuissaan keittiön ikkunan alle parvekelaatikkotelineeseen ja laitoin ulkona lojuneen paneelinpätkän niiden eteen peittämään edes kauempaa katsottuna ruukkuja ja muovirasioita. Aion istuttaa narsissit johonkin kukkapenkkiin kunhan vain ensin päätän, mihin. Siksi ei huvittanut nähdä niiden somistamisen kanssa sen kummempaa vaivaa.

Keittiöstä käsin näkyvät vain kukat, eivätkä rujot härpäkkeet.

Näin muuten ensimmäisen sitruunaperhosen 17.4. ja ensimmäisen kimalaiskuningattaren 21.4. Ehdin saada siitä vain yhden kuvan ja siinäkin se porhalsi sellaista vauhtia, että kuvassa näkyi vain mustakeltainen möykky. Joku mantukimalaisryhmän kuningatar se taisi olla. Siperianpihdan alla pesii raitamaamehiläisiä, joita olemme lasten kanssa seurailleet muutaman kerran. Kukissa ei ole vielä näkynyt vilskettä mutta jospa mesitarjonta alkaisi kelvata, kunhan pörriäiset ovat löytäneet sopivat pesäpaikat. Nyt on taas luvattu kylmempää ja tuulisempaa säätä, joten ei harmita niin paljoa viettää päivät töissä. Varmuuden vuoksi nostin kuitenkin eilisiltana ulkona olleet kärhöt ja pikkupuut ulkovaraston puolelle kun lämpötila oli hyvää vauhtia painumassa pakkaselle. Pimeässä en huomannut, että ison saviruukun aluslautanen ei jäänytkään rappuselle, vaan oli tarttunut ruukun pohjaan kiinni. Eihän se tietenkään siinä koko nosto-operaatiota pysynyt, vaan tipahti ja meni palasiksi. Se siitä lautasesta. Eipähän onneksi osunut varpailleni.

Karo nautti auringon lämmöstä.

Kivaa viikkoa!

Pääsiäiskukkia ja pihapuuhia

Hyvää pääsiäisen aikaa! Kukkarunsaudessa on vielä toivomisen varaa mutta kyllä täällä jo muutama kukka on niin hyönteisten kuin ihmistenkin iloksi. Kimalaisia en ole vielä nähnyt mutta sitruunaperhonen liihotteli torstaina pitkän aikaa meidän pihalla ja pihdan alta löytyi useita pesäpuuhissa olevia raitamaamehiläisiä. Tänään näyttää olevan sateisempi päivä, joten tästä taitaa tulla pitkästä aikaa blogipäivä.

Kultasahrami 'Romance' etualalla, taustalla nuppuaan raottaa 'Golden Yellow'.

Keltaisessa nurkassa näkyy päivä päivältä useampia väripilkkuja. Hennon keltaiset kultasahrami 'Romancet' ehtivät ensin kukkimaan ja nyt niiden seuraksi on ilmestynyt muutama tummemman keltainen 'Golden Yellow'. Se aloittaa kukinnan aina vähän kultasahrameita myöhemmin.

Kevätasahrami 'Golden Yellow' on hieman 'Romancea' myöhäisempi.

Luultavasti peltomyyrä tai joku muu maan pinnalta sipuleita kaiveleva jyrsijä oli käynyt jo syksyllä kaivelemassa osan krookuksista suihinsa. Löysin nimittäin syksyllä kitkiessäni pari kuoppaa ja lojumaan jätettyjä mukulanjämiä niiden ympäriltä. Pelkäsin vähän, että mukuloita olisi syöty enemmänkin mutta onneksi vain yhdessä kohdassa näyttää olevan isompi aukko. Se ei haittaa kovin paljoa, vaikka toki olisin mieluummin itse ihaillut runsaampaa kukkaloistoa.

Pensasryhmän sahramit.

Pensasryhmän tähtisahramit taitavat tosiaan olla 'Ruby Giantia', sillä takapihallakin on jo yksi samannäköinen auennut. Minusta se on todella kaunis niin väriltään kuin kukan malliltaan, joten ei haittaa, että niitä on eri puolilla pihaa. Pensasryhmän Rubyt on istutettu pari vuotta sitten ja muistaakseni niitä oli vain viisitoista kappaletta. Kukkia on nyt selvästi enemmän, joten taitavat runsastua ihan mukavasti.

'Jeanne d'Arc' kukkii myös mutta niitä on vain yksittäisiä kukkia siellä täällä.

Toisin on kevätsahrami 'Jeanne d'Arcien' suhteen. Vuodesta toiseen ne tuntuvat vain vähenevän eikä niitä ollut alunperinkään kovin paljoa. Houkuttaisi kaivaa viimeisetkin pois ja istuttaa johonkin muualle. Vikahan voi hyvin olla niiden kasvupaikassa. Kevätsahrami 'Pickwick' on ollut myös tempukas lisääntymään mutta ne eivät ole ainakaan toistaiseksi vähentyneet. Tästä keväästä ei tosin tiedä, kun 'Pickwickit' eivät vielä kuki. Toivon, että ne pian yllättäisivät iloisesti ja olisivat vähintään tuplanneet määränsä.

Vaaleajouluruusu kukkii hetken päästä komeasti.

Jouluruusut alkavat heräillä. Nopein taitaa olla tänäkin vuonna toiseksi vanhin jouluruusuistani. Siinä on taas nuppuja ihan vieri vieressä ja ensimmäiset kukat alkavatkin jo vähän raottua. Kärhökaaripenkissä on myös yksi pienempi siementaimi, joka aikoo myös kukkia. Tarhajouluruusuista 'Hello Amber' näytti siltä, että siellä saattaisi jo olla nuppua tulossa. Muut ovat vasta päässeet jään alta, joten niillä taitaa mennä vielä hetki kukintaan.

Puupioni on hereillä.

Hirveästi ei vielä ole kukkapenkeissä heränneitä perennoja, mutta se on jo selvää, että puupionin lisäksi kaikki kissankäpälät ovat hengissä. Myös levisioita löytyy niin paljon, että tuskin niistäkään on yksikään kuollut talven aikana. Pieniä siementaimiakin oli monta näkyvissä jo tässä vaiheessa kevättä. Vähän kävi mielessä, että tuleekohan levisiasta pian pahakin rikkaruoho. No, on se ainakin nätti, joten tuskinpa sille kovin vihainen voi leviämisestä olla.

Viime kesänä hankittu tähtilevisia 'Little Raspberry' löytyi tarhakylmänkukan kuihtuneiden lehtien alta.

Kellarikausikin päättyi viimein, kun päätin nostaa talvehtivat kasvit ulkovaraston puolelle. Varaston rakenteet olivat jo lämmenneet muutaman asteen plussan puolelle, joten saa tulla aika pitkää ja napakkaa pakkasta ennen kuin varastossa menee pakkaselle. Nostin varaston ikkunalle muutaman pienen kärhöruukun, ensimmäiset kylmäkäsittelyssä olleet perennaruukut ja ulkoeteisestä tuoksuherneet ja uuden kärhön. Nuokkusyreenikin pääsi hetkeksi ikkunalle ennen kuin päätin sittenkin nostaa sen suoraan ulos. Ulos meni nimittäin myös pari isoa kärhöruukkua ja kumpikin pikkupuista: pitsipihlaja ja mustaluumu.

Varaston ikkunalla on tungosta.

Tuoksuherneet olisivat muuten voineet olla ulkonakin mutta pitkiksi venyneiden työpäivien takia en ole uskaltanut jättää niitä ulos. Varastossa eivät ainakaan kärähdä auringossa tai pääse kuivumaan. Siellä oli myös jonkun verran viileämpää kuin ulkona varsinkin torstaina, jolloin jopa minä tarkenin olla ulkona t-paidassa.

Pitsipihlaja oli ehtinyt kellarissa tähän vaiheeseen.

Pitsipihlaja oli jo ihan viittä vaille aukomassa silmujaan. Se on viettänyt pari talvea kellarissa vahvistumassa, sillä vesimyyrä söi puolet sen juurista ensimmäisenä talvena. Yritän tämän kesän aikana keksiä pihlajalle jonkun arvoisensa paikan, jossa ei toivon mukaan olisi vesimyyrävaaraa. Nyt pihlajassa on sentään kolme reipasta silmua kasvuun lähdössä, joten eiköhän se ala pärjätä pikku hiljaa maassakin. Mustaluumun kohtalo on vielä avoin. Jos se kasvaa samaan tapaan kuin viime kesänä, sen latvuksesta on tulossa jo aika leveä. Vaikka se mahtuikin korkeussuunnassa vielä juuri ja juuri kellariin, oli sen kuskaaminen ahtaasta kattoluukusta varsinaista taiteilua. Jos se kovinkin tuosta levenee, ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin saksia sitä kapeammaksi.

Mustaluumun punaiset silmut hehkuvat auringossa. Komeaa kukintaa odotellessa...

Jos pikkupuut talvehtivat hyvin, oli viherliljapuun talvehtimismenestys aivan toisenlainen. En tiedä, saiko se viime syksynä liikaa kylmää vai oliko kellari liian kylmä talvehtimispaikka mutta ei siitä taida enää eläjäksi olla. Runko oli latvasta puoleenväliin asti pehmentynyt ja koko latvus heilui rentona ympäriinsä. Tuulessa huojuvien kasvien kehutaan tuovan liikettä ja mukavaa kontrastia puutarhaan mutta ehkä termillä ei tarkoiteta ihan tällaista vappuhuiskaa...

Viherliljapuu oli vähän surullinen näky talven jälkeen.

Liljapuun kohtalo oli aavisteltavissa jo aiemmin talvella, sillä sen lehdet alkoivat mennä yhtäkkiä huonon näköisiksi ja irtoilla. Puska oli kunnossa marraskuun puolenvälin jälkeen, jolloin vein sen kellariin, mutta en tainnut silloin tulla tutkineeksi, onko runko kunnossa. Voi olla, että siinä oli jo silloin jotain mädän alkua, joka ei vielä vaikuttanut lehtien ulkonäköön. Tai sitten liljapuuni ei vain kestänyt pitkäaikaista lähellä nollaa pysyvää lämpötilaa. Mene ja tiedä. Ei tuo onneksi kallis puska ollut, sillä ostin sen monta vuotta sitten eurolla. Leikkasin siistit lehdet kuivakukkatarpeiksi ja katkaisin rungon pehmentyneen osan alapuolelta. Tuskinpa se lähtee versomaan mistään uutta mutta olkoon siihen saakka että näen, lähtevätkö sen juurelle istutetut neilikka ja kääpiökokoinen leijonankita kasvamaan.

Vielä puolivälissä runkoa oli pehmeää. Muutaman sentin alempana runko oli koko läpimitaltaan tiivis.

Puutarhatöitä en ole vielä ehtinyt kovin paljoa tekemään mutta kiireellisin homma, eli herukkapensaiden leikkaus on nyt tehty. Silmut olivat jo selvästi kasvuun lähdössä, eli oli ihan viimeiset hetket hoitaa työ pois alta. Otin nuoremmista pensaista vain yhden tai kaksi lähellä maanpintaa kasvavaa oksaa pois. Vanhoista leikkasin muutaman oksan. Karviaista en ehtinyt leikkaamaan enkä aio edes yrittää yksin. Puska on aivan liian leveä ja piikkinen yksin parturoitavaksi. Pensasryhmän mustilanhortensiasta leikkelin viime vuoden kukinnot pois ja hieman lyhensin paria liian pitkinä harottavaa oksaa. Syyshortensioista ensimmäinen on myös leikattu. Nitä olisi vielä kolme jäljellä ja siinäpä taitaa olla seuraava pääsiäisviikonlopun työmaa.

'Ruby Giant'

Leppeän lämmintä pääsiäisviikonloppua!

Meillähän kukkii jo!

Voin vannoa, että töihin lähtiessäni en nähnyt kukan kukkaa kun tein puutarhakierroksen. Kiersin vieläpä joka ikisen kohdan, missä on aikaisempina vuosina näkynyt ensimmäisiä kukkia ja tutkin tarkasti jo pidemmän aikaa näkyneet piipot, josko niistä olisi pullahtanut nuppuja esiin. Ei niin jälkeäkään missään. Ainoastaan tontin laidalla (tosin juuri ja juuri kukkapenkin puolella) kukki yksinäinen leskenlehti. Jätin sen kukkimaan rauhassa, jos vaikka joku nälkäinen pörriäinen sen löytäisi.

Kevään ensimmäinen leskenlehti tällä tontilla.

Illalla kotiin palatessani tilanne oli aivan toinen: poikkeuksellinen talvi sai nyt jatkoksi poikkeuksellisen kevään, sillä meillä rikottiin ennätyksiä. Edellinen kukinnan alkamisen aikaisuusennätys on vuodelta 2021, jolloin krookus 'Golden Yellow' aukaisi ensimmäisen kukkansa 17.4. Vuosina 2019, 2022 ja 2023 kevään ensimmäiset kukat ovat löytyneet 22-23.4. Myöhäisimmät keväät ovat olleet vuosina 2018, 2020 sekä 2024, jolloin ensimmäiset kukkia on päässyt ihastelemaan vasta aivan huhtikuun lopussa, 26-29.4. Tänä vuonna löysin kukkapenkeistä ensimmäiset kukat tänään, 15.4. Ja KYLLÄ, niitä oli useampiakin. Mikä unelmien täyttymys!

Kultasahrami 'Romance'

Korjaan, kaksi 'Romancea' ja isoja nuppuja. Kolmas kukki vähän kauempana.

Pensasryhmässä juuri ja juuri auki oli tähtisahrami 'Ruby Giant' (ehkä?).

Edellisessä kuvassa on lajikkeen perässä 'ehkä' sen vuoksi, että olen istuttanut tuohon kohtaan vain Botanical Blue -nimisen pussillisen mukuloita. Viime keväänä toisella puolella pihaa kukki 'Ruby Giantina' ostettuja sahrameita ja nuo näyttivät minun silmiini samanlaisilta. Luultavasti puoli tuntia ennen kuvan ottamista tuokin oli täysin auki, sillä kotiin saapuessani sen kohdalla oli jo siperianpihdan varjo. Ympäriltä nousee paljon nuppuja ja takapihallakin niissä 'Ruby Gianteissa' oli jo sen verran korkeita piippoja, että pääsen varmasti muutaman päivän sisällä varmistamaan, ovatko nämä todella samaa lajiketta.

Takapihalla kevätsahrami 'Jeanne d'Arc' on isolla nupulla.

Ehtisiköhän Jeanne-neitonen jopa avata nuppunsa huomenna aamulla ennen kuin lähden töihin? Saattaa olla siinä ja siinä. Aurinkoista ja lämmintä säätä on luvattu, mutta on ihan siinä ja siinä, ehtiikö aurinko nousta riittävän korkealle ja osua kevätsahramien kohdalle ennen töihin lähtöäni. 'Jeanne d' Arcin' lähellä on myös nuppuilevia esikoita. Myös nuotiopaikan polun viereisistä esikoista löytyi yhtä selviä väripilkkuja.

Esikot nuppuilevat.

Yksinäinen scilla löytyi kasvimaan luota kesäkukkapenkistä.

Koska kukkii? -haasteen veikkaukseni taitavat mennä todella pahasti pieleen. Ounastelin nimittäin, että monia muita vuosia syvemmälle ulottunut routa hidastaisi selvästi kevätkukkien nousemista. Enpä osannut aavistaa, että ensimmäinen kunnon lämpöaalto osuisi jo maaliskuun loppuun ja toinen tulisi nyt. Veikkasin nimittäin posliinihyasinttien kukkivan "jo" 25.4. ja sinivuokon 6.5. Tämän illan puutarhakierroksen perusteella arvaan, että ensimmäiset posliinihyasintit avautuvat jo huomenna eikä sinivuokoillakaan mene montaa päivää.

Yksi monista nuppuilevista posliinihyasinteista.

Veikkauksissa mukana olevat hyasintit ovat myös alkaneet jo nousta mullasta ja tarhajouluruusut paljastua jään alta. Nuppuja niissä ei sentään vielä näkynyt, joten ehkä niiden kukinta venyy peräti toukokuun puolelle. En kuitenkaan jaksa uskoa, että näiden kelien jatkuessa kukintaa joutuisi odottamaan toukokuun puoleenväliin. Kuinkahan käynee lehtoimiköiden kohdalla, joiden veikkasin kukkivan 8.5? Tutkin kaikki hyvin tarkasti läpi eikä niissä näkynyt vielä tänään minkäänlaista elonmerkkiä. Osan päällä oli vielä jäätäkin. 

Ensimmäinen sinivuokko alkaa jo paljastella sinistä väriä.

Vaikka veikkaukset näyttävätkin menevän ihan heittämällä pieleen, niin en ole yhtään harmissani tilanteesta. Oli niin kivaa päästä kiertämään kunnolla puutarhassa ja testailemaan, kuinka syvälle maa on missäkin sulanut. Leikkasin marjapensaatkin ja nostin kellarista kasvit pois. Paljon muuta en kyllä ehtinyt tehdä, sillä lasten iltapala-aika puski pahasti päälle. Nytkin olisi ollut vaikka mitä muuta tekemistä mutta piti päästä hehkuttelemaan edes tämän verran ensimmäisillä kukilla. Nyt on oikeasti kukkakevät alkanut!

Taimiturinoita

Lunta tuprautti sitten meillekin eikä ihan pieni ripaus riittänyt, vaan piti heittää peräti 15cm. Onneksi kaikki oli kevyttä pakkaslunta, minkä kolasi nopeasti pois pihakiveykseltä. Toki maisemat näyttivät kauniilta, kun aurinko paistoi eikä kasveille tullut haittaa, kun ei juuri mikään ollut vielä lähtenyt kasvuunkaan. Silti lumisade huhtikuun puolivälissä ei oikein kuuluisi puutarhaihmisen kevääseen. 

Perjantaiaamun ikkunanäkymä. Kuvan ottamisen jälkeen tuli vielä yksi tuisku.

Tänään ei auringosta ole näkynyt kuin hetkittäin aavistus ja luntakin satoi aamusta vähän lisää. Tuulistakin on ollut, joten sisätiloissa pysyminen ei ole tehnyt tiukkaa. Pienen reissun teimme aamupäivällä paikallisen Hankkijan kevätkauden avajaisiin ja sinnekin suuntasimme lähinnä arvonnan vuoksi. Palkintoina kun oli Biolanin pikakompostori ja tulipata. Toiselle pikakompostorille olisi käyttöä. Lapset seurasivat hetken aikaa kanien estehyppyä. Reissun kohokohta taisi kylläkin olla lapsille järjestetyn pääsiäismunaetsinnän palkintoina saadut suklaapatukat. Kassan kautta mukaan lähti multapussi ja salottisipulin istukkaita. Niitä on pussissa niin vähän, että saan varmasti kaikki hyvin mahtumaan kasvimaalle. Ei ole ainakaan mennyt isompaa alaa kasvimaalta hukkaan, jos sipulikärpäset löytävät niihin. Suunnitelmana on edelleen tuikata sipuleita sinne tänne muiden kasvien sekaan.

Salottisipulin istukkaat jäivät odottamaan kevättä tuoksuherneiden kanssa samassa laatikossa.

Maaliskuun lopussa kylvetyt tuoksuherneet eivät turhia aikailleet itämisessä. Ensimmäiset puskivat pintaan jo muutamassa päivässä ja loputkin pari päivää ensimmäisten jälkeen. Vein taimet melkein saman tien ulkoeteiseen viileämpään. Joulukuun viimeisinä päivinä testi-idätykseen otetut ja sittemmin kompostilta säästyneet tuoksuherneet ovat kasvaneet kovastikin, mutta ei niillä loppujen lopuksi kovin suurta kokoeroa pari viikkoa sitten kylvettyihin ole. Toki niitä on latvottu ja juuristokin on varmasti isompi kun juurtumisaikaa on ollut kuukausitolkulla. Jännä nähdä, onko eri aikaan kylvetyillä taimilla eroa kukinnassa sitten kun kasvit istuttaa maahan.

Testikylvöksen tuoksuherneet, oikealla eteisessä talvehtinut stevia vesiheinineen.

Nyt on ollut niin kylmää, etten ole hennonut viedä tuoksuherneitä ulkovaraston puolelle, vaikka kyllähän ne varmaan siellä jo pärjäisivät. Pitäisi ihan mitata varaston lämpötila. Jos pintojen lämpötila on jo plussan puolella, voisi kellaristakin nostaa ainakin kärhöjä ja puuvartisia varastoon pikku hiljaa heräilemään. Viime vuonna niiden ajoitus onnistui todella hyvin, sillä yhtäkään kasvia ei tarvinnut erikseen totuttaa ulkoilmaan kun mikään ei ollut vielä kasvussa kellarista tullessa. Varastosta kasvit oli helppo nostaa plussakelillä ulos ja tarvittaessa yöksi takaisin varastoon tai vetäistä harsoa päälle kylmän uhatessa.

Kärhöistä puheenollen: vanhempani kävivät Turussa ja toivat uuden kärhön kokoelmiini.

Uusi kärhökaunotar saa majailla hetken aikaa ulkoeteisessä, vaikka se onkin vähän turhan lämmin paikka näin kasvunsa alussa olevalle kärhölle. Ainakaan ennen ulkovaraston lämpötilan mittaamista en sitä vie sinne. Nyt pitäisi vain keksiä paikka uudelle tulokkaalle. Pitäisiköhän vaikka kaivaa nuotiopaikan seinäkkeen luota joku puska pois? Vai keksisikö sitä ihan jonkun aivan uuden paikan kärhöille? Lähtisikö peräti hulluttelemaan ja tekisi leffaistutuksen? Mitähän muita elokuviin viittaavia kasveja siihen löytyisi kuin tämä 'Skyfall'? Loistokärhö 'Rouge Cardinal' olisi jo valmiiksi kellarissa, mutta viittaako se riittävästi elokuva Moulin Rougeen?

Eteisessä saa vielä muutaman päivän ajan tuoksutella hyasintteja ennen kuin viimeinenkin kukinto lakastuu.

Taimipöytä alkaa olla uhkaavan täynnä mutta vielä pitäisi taimien mahtua olemaan siellä ainakin muutaman viikon ajan. Osan taimista toki saa ulkoeteiseen siinä vaiheessa kun sieltä saa siirrettyä kylmänkestäviä kasveja ulos tai ulkovarastoon. Siihen saakka harrastetaan taimirallia auringon perässä. Vielä toistaiseksi kaikki sisällä esikasvavat taimet ovat mahtuneet eteläikkunalle niin, että edes hetken aikaa koko konkkaronkka saa kylpeä auringossa (silloin kun se suvaitsee paistaa). Muun ajan aina vuorollaan joku ressukka joutuukin sitten tyytymään hajavaloon.

Vaikea valinta: korkeampia vai matalampia kasveja kasvilampun alle?

Jonkinlaisia logistisia kykyjä varmaan tarvittaisiin tässä taimien sijoittelussa. Laittaako korkeammat kasvit kauemmas ikkunasta kasvilampun alle, jotta matalammat saisivat myös luonnonvaloa? Tällöin tomaatit ja paprikat joutuisivat kauemmas ikkunasta, mikä ei ole lainkaan hyvä. Jos taas ne laittaa ikkunan viereen, ne varjostavat taaempia taimia, jotka sitten joutuvat tyytymään pelkkään kasvivaloon. Talon ainoa eteläikkunakaan ei ole suoraan sanottuna koolla pilattu. Se on sekä matala että kapea. Ei ole totisesti ollut kasviharrastaja tämän talon rakentaja...

Vielä eivät lehdenkärjet koske toisiinsa kuin muutamassa ruukussa.

Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus koulia helokukonharjat, jolloin ruukkuja tulee taas monta lisää. Niitä ajatellen yritin ostaa lisää kasvusammalta tämänaamuisella Hankkijan-reissullamme. Ei ollut valikoimissa eikä muuten ollut naapuriliikkeessäkään. Sieltä tiesivät sanoa, että tuotteen valmistus on lopetettu. Jouduin sitten tyytymään tavalliseen taimimultaan. Saa nähdä, kuinka siinä onnistuu esikasvatus nyt kun olen tottunut kasvusammalen huolettomuuteen kastelun suhteen. Onneksi sain edes tähänastiset kylvöt ja koulimiset tehtyä kasvusammaleeseen. Viime syksynä sattui nimittäin tulemaan yhdessä myymälässä tarjoukseen laitettu säkki vastaan ja tietysti nappasin sen kyytiin. Liekö ollut jo silloin siinä myymälässä tieto kasvusammalen poistumisesta ja halusivat varastot tyhjiksi? Minähän luulin silloin, että säkki oli laitettu tarjoukseen sen vuoksi, että se oli lievästi sanottuna käynyt kylvyssä. Se oli märkää vielä viimeisten kylvöjenkin aikaan, vaikka säkki oli avonaisena saunan lattialla koko tämän kevään esikasvatuskauden. Kävin pöyhimässä pintaa aina muistaessani, jotta edes osa kuivahtaisi nopeammin eikä tarvitsisi koulia taimia ihan läpimärkään kasvualustaan. Mutta eipä ole tarvinnut kovin paljoa taimia kastella!

Helokukonharjat ovat seuraavina koulimisvuorossa.

Tomaatit ovat kasvaneet kukin omaan tahtiinsa. Osa porskuttaa reippaammin, osa hyvinkin rauhalliseen tahtiin. Kaikki on koulittu samanlaiseen multaan (paitsi muutama äidiltäni tullut) ja niillä on saman verran kanankakkaa varastolannoitteena, mutta silti väriero lehdissä voi olla huomattavan suuri. Ehkä osa on löytänyt juurillaan jo tiensä kanankakkarakeisiin ja toiset eksyneet juuri toiselle puolelle taimiruukkua. Tai sitten eri lajikkeiden ravinnontarve on erilainen. Tällä hetkellä hailakimman värinen ovat 'Evakko'. En muista, että se olisi viime kesänä poikennut väriltään muista, joten ehkä värierot tasoittuvat, kun kasvu etenee. Toisaalta tänä vuonna minulla on myös ennätyksellisen montaa lajiketta (peräti 12) kasvamassa, joten eri lajikkeiden kasvun eroja pääsee vertailemaan oikein kunnon otannalla.

Helakanvihreä 'Evakko' on keskimmäisenä. Vasemmalla tsinnioita.

Monet muutkin ovat todenneet tsinnioiden itäneen hyvin nopeasti. Yllätyin itsekin, kun sirkkalehdet puskivat esiin jo kaksi päivää kylvön jälkeen. En ole ennen kasvattanut tsinnioita mutta nyt pitää kyllä merkitä pussiin, että niiden kanssa ei todellakaan kannata hoppuilla. Tuolla itämis- ja kasvuvauhdilla ne olisi ehtinyt kylvää pari viikkoa myöhemminkin. Koulin taimet melkein sirkkalehtiä myöten mutta varret ovat venyneet pituutta sellaista vauhtia, että monessa taimessa sirkkalehdet huitelevat reilusti korkeammalla kuin ennen koulimista. Ehkä pitääkin siirtää tsinniat jatkokasvamaan ulkoeteiseen, jos vaikka hiukan viileämmät olot suitsisivat pituuskasvua. Jos tsinniat itivät nopeasti, niin samettikukat ovat olleet tänä keväänä melkoisia laiskimuksia. Kaksi viikkoa on kulunut kylvöstä eikä taimia ole kuin yksi. Peittelin jo kerran lisää siemeniä multaan, kun näytti siltä, että suurin osa on itämisen sijaan vain pehmentynyt. Onneksi siemeniä on jemmassa vaikka miten paljon. Taidan laittaa niitä vielä reilun satsin kylvölautalle, jos siinä olisi tänä vuonna parempi itämisonni.

Chili, pistokkaasta lisätty basilika ja kelloköynnös kilpasilla.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' ja kelloköynnös ovat kasvaneet suunnilleen samaa tahtia koko alkukevään. Pistokkaasta lisätty basilika liittyi reilu viikko sitten mukaan kisaan ja oli jo voittamassa, mutta se joutui luopumaan latvastaan ruokalautasen hyväksi. Sen kisa päättyi siihen tai ainakin keskeytyi hetkeksi. Kelloköynnöksen kasvuvauhdin tuntien se on vahvoilla viedä voiton nyt kun se on vihdoin lähtenyt kunnolla kasvuun. Paprika 'California Wonder' on edelleen lilliputtikokoinen, nyt jo peräti 2,5cm korkea mutta onneksi äitini tuoma taimi on kasvanut reippaasti. Löysin siitä tänään ensimmäiset nuputkin. Ne kai pitäisi napsia pois mutta en tiedä, onko siitä apua. Paprika kun oli jo kertaalleen latvottukin. Ehkä se sitten saa aloittaa kukkimisen kun on kerta sitä mieltä. Avomaalla paprikan kasvukausi saattaisi muuten loppua kesken, jos kukintaa lähtee kovin paljon viivästyttämään.

Siellä ne ensimmäiset nuput pilkistelevät.

Ensi viikolle onkin taas luvassa lämpimämpää säätä. Jokohan silloin kevät alkaa etenemään täälläkin myös muualla kuin taimipöydällä?